Sään jumalat eivät aivan olleet puolellamme, ja jäi kutsut pitämättä pihalla, vaikka se patiokin oli niin hyvin huollettu suurta juhlaa varten. Zambu myös sairastui ennen juhlia, ja pari päivää ennen h-hetkeä jouduimme käväisemään vähän ylimääräisillä höyryillä, että saatiin pikku-ukon hengitys kulkemaan. Eli lähtökohdat eivät olleet ihan parhaat mahdolliset.
Mutta juhlat olivat. Kaikki kutsutut pääsivät paikalle, kakkua riitti juuri ja juuri, ei sattunut haavereita yhdellekkään kahdeksasta lapsesta jotka paikalla olivat. Mitään ei mennyt rikki, ja kenenkään pinna; aikuisen, tai lapsen, ei päässyt ns poksahtamaan.
Zambu ja äiti ennen juhlia
Herra E suoritti kynttilänpuhallushommat suorastaan loistavasti, Herra T:n tarkkaillessa, että kaikki sujuu juhlissa juuri kuten pitääkin.
oikean syntymäpäivän aamupala, nam kakkua... Ja huomaa sormi: Olen yksi vuotta! Sekä jes; keksitarjoilua! Tykkään, tästä on nyt hyvä aloittaa aamupuurolakko!
aivan virallisesti yksivuotias
leikkihommissa
uutta, ikiomaa hiekkalaatikkoa testailemassa. Jaa, ja onko tuo niinku lapio? Hyvinhän se hiekka lentää ilman moista kapistustakin!
uuden potkuauton testailua
ja illalla hauskanpitoa omien veljien kanssa. Sekä Herra E:n toivomuksesta; suklaakakkua. Ja Herra T:lle monen monta pullaa. Niistä on hyvät juhlat tehty.
Nyt on yksivuotiset juhlittu, ja Zambun vauvavuosi virallisesti takana. Mutta, kyllä se Zambu taitaa vielä hetken olla tämän perheen oma pieni vauva. Sylikoira, vili vilpertti.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.