no tottakai satunnaisista mielenilmauksista ;

vaikka Zambu on ehkä maailman iloisin yksi vuotias, näin täysin objektiivisen äidin näkökannasta katsottuna, niin löytyy sitä omaa tahtoakin. Joskus vain tuo kiukkuaminen jää säälittävästi puolitiehen, kun Zambu yrittää karjua, otsasuoni pullottaen, naama punaisena, mutta karjun sijaan tuleekin nauru. Mutta, kuten kuvista näkyy, niin kyllä itseasiaankin päästään ajoittain. 

    

koiruuksista ja tuhotöistä;

Kun selkänsä kääntää, niin lasisilla lyhdyillä leikitään rumpuja, kattilakaapit tyhjennetään, lattialta syödään kaikki suuhun sopiva, sekä sopimaton. Kujeileva ilme naamalla lattialta löytyneiden aarteiden perässä suuhun tungetaan vielä yksi Herra T:n monen monituisista superpalloista.

Käyttämättömiä vaippoja on tosi jees uitella vessanpöntössä, ja kädet pestä perässä siinä samaisessa vessanpöntössä. Äidin sydämentykytyksiä hienosti nostattavaa puuhaa on katsella, kun Zambu seisoo kaksi jättipehmoeläintä käsissä hatarasti huojuen isoveljen sängyn reunalla. Ja kiipeillään, kiipeillään kiipeillään. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä saatiin muutama päivä sitten, kun hämärästi kuulin toisella korvallani lauseen "juuri noin Zambu-vauva, enää pari porrasta ja olet ylhäällä". Niin; Zambu osaa kiivetä portaat. Joten portteja, leikkikehiä, ja muita "nuorisovankiloita" virittelemään. 

    

ja oivaltamisen, sekä oppimisen ilosta. 

Pikku-ukon elämä on yhtä oivaltamista toisensa perään. On hauska seurata, miten parissa kuukaudessa vauvasta on oikeasti kasvanut taapero. Taapero joka touhuaa, jolle purkeista koottava torni on yhtä jännittävä, ja mielenkiintoinen vielä sadannenkin kerran. Joka taputtaa itselleen silkasta riemusta, kun oppii seisomaan ilman tukea. Joka taputtaa itselleen, kun osaa viedä lusikan suuhun. Ja jota harmittaa kun lusikasta tipahti matkalla se siihen suurella hartaudella metsästetty nakinpalanen. 

    



veljesten E & T kanssa touhuilusta 

E on Zambun ykkösfrendi. Pikku-ukot touhuavat keskenään pitkiä aikoja, välillä kikatellen, välillä riidellen. Herra E saattaa satunnaisesti hyväksikäyttää hienoista pikku-ukkojen välistä kokoeroa, ja omasta mielestään tarpeellisessa paikassa ns kyykyttää Zambua. Zambu taas osaa käyttää pienemmän, eli ns perheen vauvan oikeutta, pillahtamalla sydäntäsärkevään itkuun, kun häntä on hänen mielestään kohdeltu leikissä epäoikeudenmukaisesti.

Koska Zambu on omasta mielestään hirmuisen hurmaava tyyppi (kuten mm vanhempiensakin mielestä tottamaar), yrittää hän sinnikkäästi hurmata myös veljensä Herra T:n. Joka pikkuhiljaa alkaa lämmetä "rääpäleelle". Toistaiseksi suurin "kyllä Zambu, huomaan että olet olemassa"-teko on se, kun Herra T vietti yhden Zambun aamupalahetkistä keräillen kaiken lattialle heitetyn, leivänpaloista, maitomukiin, ja kantaen ne inahdustakaan päästämättä takaisin Zambulle. Hiljaa hyvää tulee... 

    

lounaista, väli-aamu- ja iltapaloista 

Zambu diggaa syömisestä. Ja syömisrepertuaariin kuuluu suurinpiirtein kaikki muu paitsi puuro, ja purkkiruoat. Hassua kyllä, että tasan tuolla ruokavaliollla Herra E & T kasvoivat elämänsä ensimmäiset vuodet. Mutta Zambu ei; se pitää olla kunnon ruokaa. Ja aamupalaksi vaaditaan kunnon kattaus, ei mitään puuroa. Se pitää olla hedelmiä, ja kinkkua, ja kalkkunaa, ja juustoa. Kaikkea muuta tarjottavaa katsotaan pyöristyneenä, ja heitellään ympäri lattioita. Imuri siis entistäkin tehokkaammassa käytössä. Samoin kaikki lattioidenpesuvälineet. Välillä Zambu tekee pienen tsekkausretken syöttötuolinsa ympäristöön; "pikkasen hiukoo, löytyisköhän täältä jostain se aamulla lattialle heitetty ruisleipä". Ja ah onnea, ja onnistumista, kun joku kuivahtanut aarre löydetään pöydän alta. Tuolloin koittaa Zambun oma eväsretki.

     

sekä kauniista unista 

Zambu diggaa myös nukkumista. 12 h yössä, aina, joka yö. Kenelläkään ei ole asiaan mitään valittamista.