Zambusemme otti, ja lähti, vanhempien toivottoman pitkältä tuntuneen odottamisen jälkeen vihdoinkin käppäilemään.

Taidot, sekä valmiudet herra omisti jo kuukausia sitten. Mutta Zambun prioriteettilistalla trampoliinilla hyppiminen, sohvilla, ja sängyillä kiipeily, äidin, ja isän suklaa- ja sipsijemmojen ratsaaminen, sekä ah; syöminen oli todellakin kilometrien päässä etusijalla verrattuna johonkin typerään käppäilyyn. Ja se maahan satanut valkoinen scheisse, joka vaikeutti hommaa entisestään, ei todellakaan kannustanut Zambua harjoittamaan taitojaan. Ei ulko- eikä sisätiloissa. Mitä sitä nyt sisällä harjoittelmaan, kun kuulopuheiden mukaan se lumi on ja pysyy maassa parhaassa tapauksessa tyyliin juhannukseen asti. No; nyt kuitenkin edetään hienosti, ja puolijuoksien ihan kahdella käpälällä. Ja puhetta tulee. Sitä omaa; "puppiduppiduu äppäppä duuppuu", ja ihan ymmärrettävää suomenkieltäkin "tossu lähti" "bussi" "ei oo" (sekä noin sata muuta sanaa). Eli taloudessa asuu hyvin erilainen Zambu, noin niinkuin taidollisesti, kuin pari kuukautta takaperin.

Jotkut asiat kuitenkin ovat ,ja pysyvät. Niinkuin esimerkiksi neljä vuodenaikaa. Se, että bussi ei i k i n ä ole myöhässä aikataulusta silloin, kun itse olet myöhässä aikataulusta. Ja takuulla myöhässä aikataulusta, kun sinulla on kiire. Samoin on ja pysyy Zambun suuri rakkaus tuohon syömähommeliin... 

   

mä olen Herra Zambu, ja syömisestä diggaan... 

  

on homma aika sotkuista, mut mä en siitä piittaa... 

   

anna lautanen, anna lusikkaa, ja jotain mitä safkaa... Zambu pistää tuulemaan, sen mä kyllä lupaan. 

Toinen mikä on suurta suosiota nauttivaa harrastustoimintaa, on ulkoilu. Kun esiin aletaan ottaa toppavaatetta, ja villasukkaa, Zambu on ensimmäisenä eteisessä, kiipeilemässä innoissaan rattaisiinsa. Se, mitä siellä ulkona, sen valkoisen scheissen keskellä voi tehdä, on ihan toisarvoista. Yleensä keinuminen menee sinne jees puolelle jees/nou-listalla. Mutta kaikki muu meneekin nou nou osastolle. Se kävelyn yrittäminen NOOOOOUUUU, maassa istuminen NOOOOOOUU NOOOUUU, liukumäessä liukuminen; voisi olla jees, jos saisi kiivetä sitä itse liukuMÄKEÄ ylös. Mutta koska mäkeen pitää kiivetä portaat niin puuha menee nou sektorille. Kuitenkin, jos/kun olosuhteiden pakosta pidämme välillä sisäpäivää, Zambu kyllä osaa ilmaista toiveensa pienelle ulkoiluhetkelle...

   
tässä mä kaiholla katselen... huomaakos mama??....      ai ei, no katellaan lisää. Kai se jossain vaiheessa tajuaa, että ZAMBU HALUAA ULOS! 

  
 Ei kai sitten muuta, kuin kukkuu, ja puss!! Muistakaa syödä. Ja ulkoilla. Ja etsiä suklaajemmoja.