Ilmeisesti pojilla on ainakin jossain määrin sisäänrakennettu suuri innostus autoja, busseja, rekkoja, ja työkoneita kohtaan? Ainakin Zambulla alkaa pää pyöriä kuin tuulimyllynsiivet Hollannissa, kun lähestystään kotomme lähettyvillä olevaa rakennustyömaata. Sormi ojossa, suu käyden selviteään miten "paljon palapalapala". Zambun maailmassa kaikki on paljon. Jos siis niitä on enemmän kuin yksi. Noh, onhan se toisaalta ihan loogista. Yleensä Zambun maailmassa paljon on jees juttu, paitsi yhä se "pahis-paljon", eli paljon lunta. Silloin ei askel kanna, naama kääntyy väärinpäin, ja Zambusta tulee hetkellisesti touhuavan taaperon sijaan surkea vauveli... 

 

 

ai talviurheilu kunniaan? Tää on ihan jostain syvältä. Hei, tosi kiva keinua kun jalat laahaa maassa. Ei ku siis anteeks, tossa valkeessa scheissessa... Mä lähen nyt vetään, terve!

 

 

kato, paljon mukavampaa pörrätä autolla kuivissa sisätiloissa ympyrää... Comprende?

 

ja hei, jos ei ole autoa hollilla, niin kyllä tekevä-Zambu keinot keksii... 

 

ai, vauva huutaa. Ajotauko... 

 

Zambusta on ilmiselvästi kehkeytymässä jonkinsortin vitsiniekka. Päivänä eräänä nimittäin ruokailun jälkeen kun minä, eli äiti-ihminen ilmoitin, että sitten sanotaan kiitos, niin normaalin "kiitti"-tokasun sijaan sain veikeän katseen, ilmoille kajahti "heippa", ja sen jälkeen vitsiniekka meinasi kokea jonkinsortin naurutikahtumisen.