Zambulla tuli ikää mittariin jo kahden vuoden verran. Niin se vaan aika rientää. Juurihan täällä kuljettiin rantapallon näköisenä, ja haaveiltiin vauvasta. Nyt juostaan ikiliikkujan perässä, ja haaveillaan ehkä korkeintaan rauhallisemmista ajoista. Ja omasta ajasta. Ääni ylpeydestä väpättäen olemme me vanhemmat aina kertoneet oikealle, ja vasemmalle, miten meidän lapsiamme ei tarvitse nukuttaa. No; Zambu päätti näyttää mitä sekin lapsiperhearjen ihanuus on. Joten nyt rauhallisten leffailtojen, ja iltalenkkien sijaan kyhjötetään sängyn päällä suolapatsaana, pulssin noustessa 200:n ja mantran "nukahda nukahda nuku nuku" raiatessa päässä.

 Zambu tietenkin otti ilon irti kakkosistaan (joskin pientä epävireyttä oli ilmassa korvatulehduksen muodossa), mutta uusi potkupyörä ei ole vielä löytänyt paikkaansa Zambun sydämessä. Hiljaa hyvää tulee. "Härpättimet" eli pikkuautot, ja junat kyllä heti pääsivät testattaviksi. Isommat juhlat ovat vielä tulossa, niitähän pitää tietenkin järjestää pitkään, ja hartaasti (vaikka ne loppupeleissä järjestetään kolmessa tunnissa, hirveässä paniikissa, koko perheen kiukutellessa toisilleen, ja manaillen, että oli sitten vikat juhlat tässä huushollissa). 

 

mistä on hyvät synttärit tehty; no tietty uusista leluista, ja jääkaappikylmistä lihapullista. Sekä woffesta

ja äidin leipomista suklaamuffinsseista (ei ollut äidillä ns oma lehmä ojassa ollenkaan tässä projektissa...)

Tänään oli paluu arkeen, virallisesti kaksi vuotiaan kanssa. Herra E, tunnollinen koululainen, aloitti kaksi päivää koulun päättymisen jälkeen vesirokkoilun, joten täällä on yritetty tasapainoilla vuodepotilaan, ja ikiliikkuja kanssa, niin että kumpikaan ei aiheuttaisi toiselle ylimääräisiä kierroksia. Mutta eihän se homma aina ihan putkeen mene... 

typerä mutsi ei tajuu, että mä haluun lähtee puistoon, kauppaan, bussilla, kävellen, junalla, millä vaan. Pois täältä. NYT HETI!